Minun tarinani

Elämä on

Silloin voi antaa tuulen tarttua tukkaan

ja nauraa vatsamakkarat kippuralla.

Kesä on kulkenut ohituskaistaa,

mennyt menojaan perävalot vilkkuen.

Ja sitten tuli juhannus.

Oli lämmintä.

Oli aurinkotuoli ja kylmää juotavaa.

Oli ruokaa joka lähtöön

ja sitä syötiin pitkään ja rauhassa.

Oli elukoita enemmän kuin tarpeeksi.

Oli sade.

Oli paiste.

Oli hurmaava hetki,

kun satoi ja paistoi,

järvi kimmelsi,

tuoksui raikkaus

ja minä käperryin kultani kainaloon

hätävaraksi viriteyn pressun suojassa,

grillin tiristessä vieressä.

Oli pihapelit,

oli aikaa.

Oli nuotio ja savu,

joka karkoitti sääsikipilvet.

Oli hymyilevät lapset

ja hassut hetket.

Ja tietenki sauna,

ja järvi,

ja melkein pysähtynyt sydän siitä jäätävästä vedestä.

SIVUJA RAKENNETAAN

Elämäni

Olen kasvattanut tukevan kivijalan elämälleni.

Kulkenut tavanomaisia ja turvallisia polkuja.

Hoivannut ja huolehtinut, ollut läsnä ja kuullut.

Peruskoulusta lukioon, iltalukio jotta voi samalla tehdä töitä, päästä käsiksi omaan elämään.

Kätilöopinnot Rovaniemellä.

Oma perhe, lapset halusin hoitaa kotona kouluikään asti.

Töihin Kemiin ja myöhemmin Ouluun.

Onnellisia vuosia tärkeässä työssä.

VUOSI 2017

Sairastuin alkuvuodesta astmaan,

vaikeaan sellaiseen.

Vaikka kuinka päätin selvitä,

osa minua katosi.

Ei ollut oikein sanoja annettavaksi,

ei mitään sellaista,

millä olis lopulta väliä.

Kun ei oikein jaksanut puhua,

kirjoittaminenkin tuntui valheelta.

Syksy on ollut kauniimpi kuin koskaan,

olen nähnyt värit paremmin.

On ollut aikaa katsoa.

Kesä meni,

oli tärkeät juhlat

joiden yli läheiset rakkaat kantoivat minut,

kun en itse selvinnyt.

Oli pieniä askelia ja isoja pudotuksia.

Lanka

ja rakkaus neuleisiin on pitänyt päivät kulkevina.

Aijon parantua,

mutta se ottaa aikaa,

enemmän,

mitä kukaan osasi edes pelätä.

-ote päiväkirjastani.

Arvot

”Heräsin varhain.

Ulkona vielä pimeää,

keittiössä tuoksui kahvi.

Metsämies oli poistunut eväineen.

Keitin teetä,

sain seuraksi pienimmäisen,

sen silmissä oli unta,

mutta se hymyili.

Äiti oli kotona.”

Rakastan tavallista elämää, kotia ja perhettä. Arvostan terveyttä ja työtä, minä tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Ystävät ja kädentaidot tekevät elämästä riemuisaa, aamuista mukavia herätä, illoista turvallisia nukahtaa.

Luonto, marjastus ja mökki ovat tärkeä osa hyvinvointia, niiden parissa latautuu akut ja kiireessä syntyneet otsarypyt suoristuvat.

Perustin siskoni kanssa neuleaiheisen videokanavan Villapesuohjelman Tammikuussa 2018.

Videoiden kuvaaminen ja vuorovaikutus katsojien kanssa on muodostunut erittäin tärkeäksi osaksi elämää.

Villapesuohjelman nettisivuille päivitetään kuulumisia ja verkkokaupasta pääset hankkimaan neuleohjeita, joita olemme suunniteleet.

Sitä voi roikkua löysässä hirressä vaikka kuinka pitkään...

Olen takertunut turvalliseen rakkaaseen työhön, en osannut löysätä, sillä tyhjän päälle on pelottavaa pudota. Olin enemmän sairauslomalla, kuin töissä, silti en voinut antaa periksi. Ei vakityötä voi jättää nuin vaan.

Sitten tapahtui se, mitä kukaan ei toivo. Molemmat vanhempani sairastuivat vakavasti. Nyt ymmärsin, että minun on viimein tehtävä päätöksiä, tässä kunnossa en pystyisi heitä hoitamaan. Oli ensin hoidettava itseäni, oli etsittävä uusi tie, mitä kulkea. Ja niin tein, menin nettiin, selasin aikani ja siinä se oli; avoin haku koulutukseen. Hain opintovapaata, pääsin kouluun ja uusi elämä alkoi.