
Oi elämän koukeroiset tiet.
Minulla on vahva usko siihen että asioilla on tarkoitus ja taipumus järjestyä.
Joskus vankkakin usko horjuu, niin kävi minullekin, mutta onneksi lopulta sain huomata, että olen perillä.
Päädyin uuteen työhön, korujenmaailmaan, ja sain yhditettyä siihen ison osan rakasta harrastusta, neulontaa.
Minun tarinani
Minä olen äiti ja kätilö


Olen kasvattanut tukevan kivijalan elämälleni. Kulkenut tavanomaisia ja turvallisia polkuja. Hoivannut ja huolehtinut, ollut läsnä ja kuullut. Peruskoulusta lukioon, iltalukio jotta voi samalla tehdä töitä, päästä käsiksi omaan elämään. Kätilöopinnot Rovaniemellä. Oma perhe. Lapset halusin hoitaa kotona kouluikään asti. Töihin Kemiin ja myöhemmin Ouluun. Onnellisia vuosi tärkeässä työssä.

Ei ollut oikein sanoja annettavaksi, ei mitään sellaista, millä olis lopulta väliä.
Lanka ja rakkaus
neuleisiin ovat pitäneet päivät kulkevina.
Aijon parantua, mutta se ottaa aikaa, enemmän kuin mitä kukaan osasi edes pelätä. "

Sitten tapahtui jotain odottamatonta
Sitä voi roikkua löysässä hirressä vaikka kuinka pitkään.
Olin koko ajan hengästynyt ja yskin. En voinut kävellä enkä puhua.
Olin takertunut turvalliseen rakkaaseen työhön, en osannut löysätä, sillä tyhjän päälle on pelottavaa pudota. Olin enemmän sairauslomalla, kuin töissä, silti en voinut antaa periksi. Ei vakityötä voi jättää nuin vaan.
Polvillesi
Sitten tapahtui se, mitä kukaan ei toivo. Molemmat vanhempani sairastuivat vakavasti. Putosin polvilleni. Ymmärsin, että minun on viimein tehtävä päätöksiä, tässä kunnossa en pystyisi heitä hoitamaan. Oli ensin hoidettava itseäni, oli etsittävä uusi tie, mitä kulkea.
Uusi alku
Ja niin tein, menin nettiin, selasin aikani ja siinä se oli; avoin haku koulutukseen. Hain opintovapaata, pääsin kouluun ja uusi elämä alkoi.
Koulu ja neuleyhteisö kantoivat yli hirveimmän
Rakkaan äidin sairaus oli paha, saimme heti tietää, että aikaa on vähän. Kävin koulua, aloin parantua ja vietin kaiken vapaa-aikania äitini rinnalla. Se oli rankkaa mutta tärkeää aikaa.
Mielenkiintoinen tekeminen, läheisten ja neuleyhteisön tuki auttoi selviämään.
Sain terveyteni takaisin
Nyt elän normaalia, atmaa sairastavan ihmisen elämää. Reagoin edelleen ärsykkeisiin helposti, mutta pystyn liikkumaan ja selviämään normaalista kodin askareista. Olen onnellinen siitä.
Olen kiitollinen
-Sain erittäin hyvää kohtelua työpaikallani.
-Sain läheisteni täydellisen tuen.
-Tulin lähteneeksi uusille urille.
-Saan kuulua yhteisöön, jota arvostan.
Silloin voi antaa tuulen tarttua tukkaan ja nauraa vatsamakkarat kippuralla.

Perustin siskoni kanssa neuleaiheisen videokanavan Villapesuohjelman Tammikuussa 2018.
Videoiden kuvaaminen ja editointi on mielestä hauskaa.
Suunnittelemme neuleohjeita ja kierrämme tapahtumissa puhumassa neuleyhteisön merkityksestä.
Mallistoni
Mallistoni kasvaa ja kehittyy, siinä missä me kaikki. Ispiroidun suunnitteluun pienessä työhuoneessani, lankojen ja ohjeiden keskellä, siinä ihan sekaisen työpöytäni vierellä.
Kun ajatus syttyy, makustelen sitä hiljaa, annan ajan kulua. Aika tekee hyvää työtä.
Toisinaan taas pomppaan pystyyn ja ryhdyn työhön. Siinä se on, hetkessä!